julkaisut
VEDESTÄ JA SURUSTA
Siltala 2024
”Selvisin säikähdyksellä. Niin sanotaan kun jäädään henkiin.
Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?”
Nainen saapuu Islantiin viettääkseen kaksi kuukautta pikkuruisessa Laugarvatnin kylässä. Vastassa on taiteilijaresidenssi vanhassa hampurilaisravintolassa, veden äkilliset olomuodot sekä mannerlaattojen saumoista purkautuvat muistot.
Matka limittyy sairauskertomuksen kanssa kun 27-vuotiaana sairastettu pahanlaatuinen rintasyöpä nousee menneisyydestä uudelleen koettavaksi. Radikaalien hoitojen keskellä nainen suunnittelee hautajaisiaan ja opettelee vieraaksi muuttunutta kehoaan.
Mutta sitten pitäisikin elää kokonainen elämä.
Vedestä ja surusta on tarina luopumisesta ja rajallisuudesta, sattumanvaraisuudesta ja vääjäämättömyydestä. Islannin karu luonto laajenee kuvaukseksi ihmismielestä, kerronnan lempeä ote kylvettää ja hoitaa.
Teos voitti Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon.
Kansikuva: Pauliina Nykänen
Ote tekstistä:
"Se ei ole kylmää vettä, ei se ole mitään.
Uni johon putoaa kuin avantoon.
Henki leijailee tuntemattomien vetten yllä, ajassa vailla muistia.
Olemattomuus vailla kuvia.
Olemattomuutta edeltäneet kuvat:
Edellisenä päivänä piirretyt leikkausmerkit. Noitanaiset tekevät niitä mustalla tussilla, kaaria ja katkoviivaa rintaan, kainaloon, reiteen, nivusesta pakaraan asti. Merkkien määrä antaa viitettä
operaation massiivisuudesta.
Illalla katson merkkejä kylpyhuoneen peilistä, jäljennän ne päiväkirjaan. Noitanaisten suojelusriimut kummalliseen matkaan."